Toksinen positiivisuus: yksi lain mukaan elämisen muoto
Joskus me uskovat erehdymme luulemaan, että vain koska emme elä kuivassa ja tylsässä uskonnollisessa kirkkokulttuurissa täynnä säädöksiä ja määräyksiä, olisimme kaukana lakihenkisyydestä.
Lain mukaan elämistä on asettaa mikä tahansa standardiksi, jota suorittamalla näemme itsemme tarpeeksi hyvänä ja kelpaavana. Tässä vaiheessa kuvaan astuu toksinen positiivisuus. Se on jotakin, johon olen itsekin elämäni aikana sortunut.
Wikipedia määrittää toksisen positiivisuuden seuraavasti:
“Toksinen positiivisuus… …on toimintahäiriöistä tunteiden hallintaa ilman negatiivisten tunteiden, erityisesti vihan ja surun, täyttä tunnustamista… …Määritelmä Toksinen positiivisuus on "paine pysyä pirteänä riippumatta siitä, kuinka vakavat olosuhteet ovat", mikä voi estää emotionaalisen selviytymisen tuntemalla muuten luonnollisia tunteita. Toksista positiivisuutta tapahtuu, kun ihmiset uskovat, että negatiivisia ajatuksia mistä tahansa tulisi välttää. Jopa vastauksena tapahtumiin, jotka normaalisti herättäisivät surua, kuten menetys tai vaikeudet, positiivisuutta kannustetaan keinona selviytyä, mutta sillä on taipumus jättää huomiotta ja hylätä todellinen ilmaisu.”
https://en.wikipedia.org/wiki/Toxic_positivity
Toksisen positiivisuuden hengellistämistä on uskomus, jonka mukaan kelvatakseni Jumalalle ja Hänen läsnäoloonsa minun tarvitsee ensin olla mahdollisimman iloinen ja positiivinen. Uskomuksen mukaan Jumala ei kuuntelisi rukouksiani tai edes ottaisi minua huomioon, mikäli antaisin itsestäni ulos vähänkään mitään negatiivista. Negatiivisuus tarkoittaisi valittamista, mikä taas tarkoittaisi uhriutumista.
Silloin Jeesukseen keskittyminen siirtyy omaan itseeni ja “fake it ‘till you make it” -periaatteeseen, jossa inhimillisten tunteiden, kuten väsymyksen, surun, turhautumisen tai vihan kokeminen (joita muuten Jeesuskin koki) olisivat merkkejä epäonnistumisestani. Niiden kokeminen olisi tunnustamista itselleen että “en ole tarpeeksi hyvä.”
Evankeliumin sanomassa Jumala on jo tehnyt minut kelpaavaksi, ei itseni, vaan Jeesuksen ristintyön kautta. Minulla on Jumalan lapsena 24/7 vapaapääsy Isäni läsnäoloon juuri sellaisena kuin olen, joko onnistuneena tai epäonnistuneena. Positiivisena tai negatiivisena. Tämä se vasta on hyvä uutinen, joka tuottaa minulle mieletöntä iloa ja vapautta!
“…sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.”
Nehemia. 8:10 (1933/38)
Nimenomaan “ilo Herrassa”, eikä “minun iloni”.
Jeesus maksoi kalliin hinnan siitä, että minulla olisi täysi yhteys ja pääsy Isän luokse. Se kuuluu perintööni Hänen lapsenaan! Aion ottaa tuosta vapaudesta kaiken irti tulemalla Hänen eteensä niin positiivisena kuin myös murtuneena, pettyneenä, surullisena tai vihaisena, jotta Isä Jumala saisi kohdallani kaiken, josta Hän maksoi täyden hinnan antamalla Jeesuksen ristille. Hän maksoi siitä, että voisi saada tuntea minut kokonaisvaltaisesti, ei ainoastaan silloin, kun olen parhaimmillani.
Tehtäväni on tulla Hänen eteensä aitona, jolloin Hän nostaa minut murheideni yläpuolelle antaakseen minulle ilon, joka ylittää luonnollisen ymmärrykseni:
“Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Joh. 4:24 (1933/38)
Jiiiihaaah!!
Seuraa vapautta!!