“Suorituskeskeisyys”: moderni sana lakihenkisyydelle

Kun puhumme lakihenkisyydestä tai lain alla elämisestä, niin usein ajattelemme joko Vanhan Testamentin säädöksiä tai Jeesuksen käskyjä, joista teemme uskonnollisia suorituksia.

Kuitenkin lakihenkisesti eläminen armon sijasta on tehdä mistä tahansa muusta kuin Jeesuksesta ja Hänen täytetystä ristintyöstään se asia, jonka uskon joko pelastavan minut tai tekevän minusta vanhurskaan (Jumalan tahdon mukaisen), hengellisen tai hyvän ihmisen. Se on asettaa mikä tahansa asia standardiksi, joka minun tarvitsee täyttää, voidakseni nähdä itseni tarpeeksi hyvänä tai kelpaavana.

“Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-”
Room. 2:14-15 (1933/38)

Käytöksemme paljastaa, milloin olemme tehneet itsellemme lain sellaisistakin asioista, joista emme välttämättä edes kuvittelisi voivan tulla lakia meille. Minusta nykyaikainen termi lakihenkisyydelle on “suorittaminen” tai “suorituskeskeisyys”, ja voi pojat, kuinka paljon maailmasta löytyykään asioita, joista voidaan tehdä suorituksia!

Olen havainnut meidän uskovien kaatuneen tekemään suorituksia (eli lakia) ainakin tiedosta, uskosta, positiivisuudesta, karismaattisuudesta, konservatiivisuudesta, neutraalisuudesta, köyhyydestä, kärsimyksestä, menestyksestä, auktoriteetista, seurakunnan palvelumuodoista, tai jonkun tietyn ihmisen mielipiteistä ja ohjeista.
Asioita, joista monet eivät itsessään ole vääriä (aivan kuten Mooseksen lakikaan ei ollut) vaan kyse on, teemmekö niistä itsellemme pääasiallisen pelastavan, puhdistavan tai pyhittävän tekijän. Eli toteutammeko niitä periaatteella: “Mitä enemmän onnistun olemaan jotain näistä, niin sitä pelastuneempi, puhtaampi tai pyhempi olisin Jumalan silmissä”, sen sijaan, että uskoisimme Jeesukseen ja Hänen ristintyöhönsä soveltaen niiden todellisuutta jokaiseen elämäntilanteeseen.

Lakihenkisesti elämisen vaikutus on kuin kaksiteräinen miekka. Mikäli onnistumme tai epäonnistumme minkä tahansa itsellemme asettaman lain suorittamisessa, se ei kummassakaan tapauksessa tuota meissä Jumalan mielenmukaista hyvää hedelmää.

Onnistuessamme se synnyttää meissä ylpeyttä ja paremmuuden tunnetta, jossa näemme itsemme muita parempina. Epäonnistuessa se taas synnyttää meissä häpeää, syyllisyyttä, kateutta, vihaa ja tuomiota.

Se herättää meissä myös vertailua toisiin, jossa katsomme alaspäin niitä, jotka eivät täytä asettamaamme standardia. Sitten ne ihmiset, jotka täyttävät lakimme meitä paremmin, heitä joko kadehdimme tai nostamme jalustalle pitämällä epäterveellä tavalla itseämme parempina, kunnes he sattuvat vajavaisina ihmisinä rikkomaan lakimme, jolloin petymme heihin verisesti.

Siksi on Jeesus ja Hänen täydellinen ristintyönsä! Jeesus ei tullut ainoastaan tekemään meitä ihmiskuntana vapaaksi synnistä ja juutalaisia vapaaksi Mooseksen laista, vaan myös kaikista omista asettamistamme standardeista, joiden mukaan arvioimme meidän ja muiden arvoa.

Tämä aihe saattaisi aluksi olla vaikeaa ymmärtää suorituskeskeisestä mentaliteetista ja elämäntyylistä ulos opettelevalle henkilölle, jonka korviin tämä kuulostaisi siltä, ettei kristittyjen tarvitsisi enää välittää tai olla vastuussa teoistaan. Tai sitten kuulostaisi kuin käsitteet oikea ja väärä olisivat tulleet merkityksettömiksi.

Paavali käsitteli kumpaakin johtopäätöstä:

“Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?”
Room. 6:2 (1933/38)

“Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.”
Room. 3:31 (1933/38)

Jeesus sanoi vielä:

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.”
Matt. 5:17 (1933/38)

Onko laki sitten poistunut, koska olemme armon alla, vai eikö ole? Mitä ihmettä?

Kaikki maailmassa olevat lait perustuvat samaan periaatteeseen: ne ovat kertomassa mikä on oikein ja väärin. Puhuessaan lain kumoamisesta Jeesus ei tarkoittanut pyyhkivänsä kokonaan pois käsitteitä “oikea ja väärä.” Lain tunteminen (eli oikean ja väärän ymmärtäminen) ei koskaan voi pelastaa, puhdistaa tai pyhittää meitä, vaan kaikki terveet lait ovat yksinkertaisesti osoittamassa kaikkien ihmisten tehneen jotain väärää ja tarvitsevan Pelastajaa - Jeesusta - joka voi todella pelastaa, puhdistaa ja pyhittää meidät.

Armon tehtävä ei ole vapauttaa meitä vastuusta, vaan päinvastoin, se voimaannuttaa meidät kantamaan vastuun toiminnastamme. Armo ei myöskään vapauta meitä oikeasta ja väärästä, vaan voimaannuttaa meidät elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Kyse ei ole siitä, että toimisin oikein voidakseni tulla vanhurskaaksi (Jumalan tahdon mukaiseksi), vaan koska uskon kautta Jeesukseen Jumala on armossaan jo tehnyt minut vanhurskaaksi, niin kaikki oikein toimimiseni tapahtuu tämän tosiasian tiedostamisesta käsin.

Elämäntyylini ei perustu pyrkimykseeni päästä sisään, vaan mitä aion tehdä nyt kun olen jo päässyt sisään.

Pysy vapaana!