Profetoiminen: Julistaminen
Keskustellessani kerran erään pastorin kanssa, tämä sanoi minulle ettei profetaalisuuden harjoitteleminen seurakuntatoimintana kuulemma olisi raamatullista. Hän perusteli väitettään, että vaikka Vanhan Testamentin aikaan olikin Profeettakouluja, niin Raamattuun ei kuitenkaan ole kirjattu meille mitään tietoa näistä harjoitusmenetelmistä.
Niin paljon kuin kunnioitinkin kyseistä pastoria, en voinut jakaa hänen kanssaan samaa mielipidettä. Keskustellessamme minulle paljastui hänen uskovan siihen yleiseen käsitykseen, jonka perusteella olisi ikään kuin kiellettyä omatoimisesti tavoitella profetaalisuutta. Tämän käsityksen mukaan profetaalisuus sattuisi tietyissä tilanteissa ihmisillä vain yhtäkkiä puhkeamaan joskus Jumalan halutessa niin. Ajatus on mielestäni muodostunut ilmiöiden sivusta seuraamisen ja niistä tehtyjen johtopäätöksien perusteella ennemmin kuin Raamatun perusteellisella tutkinnalla ja omakohtaisen kokemuksen vahvistamisella.
Vaikka minulla ei juuri silloin ollutkaan suoraa Raamatullista vastausta, tiesin profetaalisuuden harjoittelemisen silti olevan mahdollista ja myös, että kokeneemmat profetaaliset ihmiset kykenevät välittämään osaamistaan muille. On totta ettei Vanhassa Testamentissa ole kirjattu tietoa noiden profeettakoulujen sisällöstä, mutta se ei estänyt Paavalia rohkaisemasta seurakuntia tavoittelemaan profetaalisuutta ja vieläpä antamaan ohjeita profetaaliselle järjestykselle.
Pastorin kommentti motivoi minua etsimään Raamatusta perusteellisemmat “Kuinka tehdä” -ohjeet. Tänään pystyn tarjoamaan Jumalan suorat opastukset profetoimisen ja julistamisen periaatteisiin ja kuinka ne olivat myös osa Jeesuksen palvelutyötä, johon Hän lähetyskäskyssään käski meitä opetuslapseuttamaan muita:
“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.”
Matt. 28:19-20 (1933/38)
Aloitetaan!
Tunnetussa Raamatunpaikassa Jeesus sanoi luovuttavansa meille uskoville vaikutusvallan (auktoriteetin) ja velvollisuuden - sillä ei ole olemassa valtaa ilman vastuuta - voidaksemme ylläpitää asioita maan päällä joko kieltämällä tai sallimalla niitä:
“Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet (auktoriteetin); ja minkä ikinä sinä sidot [kiellät, julistat sopimattomaksi ja laittomaksi] maan päällä, se tulee olemaan [jo valmiiksi] sidottua taivaassa, ja minkä ikinä sinä vapautat [sallit, julistat lailliseksi] maan päällä, se tulee [jo valmiiksi] olemaan sidottua taivaassa.”
Matt. 16:19 (AMP suomennettu)
No, mikäli meillä tosiaan olisi tällainen valta, niin emmekö olisi jo käyttäneet sitä maailman paremmaksi paikaksi muovaamiseen? Itseasiassa mehän olemme jo tehneet niin, sillä monista maailman hyvistä saavutuksista voidaan kiittää kristinuskoa. Useiden toimivien yhteiskuntien lait ovat rakennettu kristillisen arvomaailman pohjalle. Lisäksi kristinusko on historian aikana ollut inspiroimassa ja myös tekemässä tilaa useille taiteellisille ja tieteellisille saavutuksille. Nykypäivänä oikeasti toimiva terapia on myös omaksunut paljon kristillisestä ihmiskuvasta kuinka ihmisen mieli ja sydän toimivat. Myös yritysmaailmassa on alettu harjoittamaan enemmän Jeesuksen mallintamaa palvelevaa johtajuutta ja havaittu sen toimivimmaksi.
Se missä maailma ei näytä paratiisilta, niin muistakaamme täällä olevan muitakin vaikuttavia tekijöitä kuin vain me uskovat, mutta mitä tulee velvollisuuteemme Jumalan antaman kutsun noudattamisessa, niin emme ole seurakuntana vielä kasvaneet ottamaan vastuuta kaikesta mikä sisältyy kutsumukseemme.
Emme välillä tule ajatelleeksi sellaista yksityiskohtaa, että asioiden paikalleen jättäminenkin on yksi muoto niiden sallimisesta. Esimerkiksi jotkut kristityt ja kokonaiset suuntaukset ovat omaksuneet asenteen, että olisimme täällä vain odottamassa Jeesuksen takaisin tuloa, jonka aikana meidän tulisi välttää mitään osallistumista maailman asioihin. Tämä asenne on johtanut siihen ettei jotkut perehdy oman paikkakuntansa tai maansa asioista, eivätkä pyri äänestämäänkään. Nämä ovat vain eräitä esimerkkejä, mutta ydinasia on, että silloin kun valitsemme olla vaikuttamatta asioihin, niin maailmasta löytyy joku muu joka mielellään haluaa olla täyttämässä tyhjiöitä, jotka jätämme täyttämättä: Sielunvihollinen.
Matteus 16:19 herättää toisenkin kysymyksen. Voimmeko julistamisellamme määrittää todellisuuden millaiseksi tahansa satummekaan haluamaan sen? Mikäli näin olisi, niin miksi emme ole jo julistaneet itseämme maailman herroiksi elääksemme ideaalia meitä palvelevaa elämää? Ikävä kyllä, löytyy niitäkin kristittyjä ja kokonaisia liikehdintöjä, jotka ovat hyväksyneet tämän kaltaisen uskomuksen.
Raamatunpaikka pitää kuitenkin sisällään myös ajatuksen, jonka mukaan julistuksemme tulisivat olla linjassa sen kanssa mikä on jo valmiiksi kiellettyä tai sallittua Taivaassa. Jeesus antoi esimerkin jossa Hän mallinsi tätä:
“Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;”
Matt. 6:9-10 (1933/38)
Mitä tulee väitteeseen ettei Raamattu tarjoaisi mallia profetoimisen harjoittelemisesta, niin itse en ainakaan keksi parempaa valmentajaa kuin Jumala itse, joka opetti kädestä pitäen erästä profeettaa profetoimiaan ja julistamaan:
“Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia… …Niin hän sanoi minulle:
‘Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.’
Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka;...
Hes. 37:1-2, 4-8 (1933/38)
Isän antama malli noudatti samaa Jeesuksen opetuslapsille antamaa periaatetta:
Jumala sanoi mitä profetoida = Sana vapautettiin (laillistettiin) Taivaassa.
Ihminen alkoi puhua (eli julistaa) olosuhteille Jumalan jakamia sanoja = Sana vapautettiin (laillistettiin) maan päällä.
Asiat tapahtuivat.
Opetuslapsista ainakin Pietari oli ymmärtänyt tämän noudattaen sitä myrskyn keskellä, jossa Jeesus käveli heidän luokseen vetten päällä:
“Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ‘Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten’. Hän sanoi: ‘Tule’. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.”
Matt. 14:28-29 (1933/38)
Toisin sanoen, vaikka idea kävellä Jeesuksen kanssa vetten päällä olikin alun perin Pietarin, niin hän silti tavoitteli Jeesukselta Jumalana sanaa, jonka kanssa hän voisi tehdä yhteistyötä.
Toimintaan!
Nyt kun tunnemme profetoimisen yleisen toimintaperiaatteen, niin tarvitsemme enää vain Jumalan meille puhumia sanoja joita profetoida/julistaa. Löydämme näitä kahdesta lähteestä:
Ensiksi: Varmin tapa on Raamatun sana.
Jumalan kirjoitettu sana on täynnä Isän jo aikaisemmin vapautettuja sanoja Hänen lupauksiensa muodossa. Ne odottavat enää vain vastaanottamista meidän rukoilemalla ja profetoimalla ne julki:
“Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä (Jeesuksessa) ‘on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ‘amen’, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.”
2.Kor. 1:20 (1933/38)
Toiseksi: Jumalan sanat ja lupaukset, jotka Jumala kertoo meille joko suoraan rukouksessa tai vastaanotamme ne profetiana uskonveljeltä/-sisarelta tai Profeetalta.
Raamatusta löydämme Jumalan yleisen ilmoituksen, mutta tiedon sanojen kautta tulevat profetiat ovat lähde, josta saamme Isän henkilökohtaiset ja yksilöhenkilöä tai -tilannetta koskevat sanat ja lupaukset.
Koska olemme kuitenkin kaikki samassa Jumalan äänen oppimisprosessissa, niin tietenkin jää aina kunkin itsensä punnittavaksi oliko kyseinen sana todella tullut Isältä:
“Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta;”
1.Joh. 4:1 (1933/38)“…mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;”
1.Tess. 5:21 (1933/38)
Kaikkien kuulemiensa sanojen epäileminen ei kuitenkaan tarkoita niiden koetteleminen. Se on aivan yhtä harkitsematonta kuin kyseenalaistamatta uskoa joka ikistä sanaa.
Olen ainakin itselleni asettanut profetaalisten sanojen punnitsemiseksi kuusi ehtoa ja mielellään myös tässä järjestyksessä:
Niiden tulee olla linjassa Jumalan yleisen ilmoituksen, Raamatun, kanssa.
Niiden tulee olla linjassa Jumalan tahdon kanssa, joka on myös ilmoitettu Raamatussa.
Niiden tulee olla linjassa Uuden Liiton todellisuuden kanssa.
Niiden tulee olla linjassa Jumalan luonteen (character) kanssa, millainen Hän on oikeasti henkilönä.
Niiden tulee olla myös linjassa sen kanssa mikä puhuttelee juuri meitä, mutta vasta sen jälkeen kun edelliset ehdot ovat täyttyneet. Hyvä kuitenkin muistaa etteivät tietyt profetiat välttämättä avaudu meille kuulemallamme hetkellä ja siksi ne tulisikin viedä aina Jumalalle henkilökohtaisessa suhteessamme Hänen kanssaan voidaksemme keskustelemalla käydä ne läpi Hänen kanssaan.
Niiden ei tule olla ristiriidassa sen kanssa mitä Jumala on mahdollisesti kertonut meille jo aikaisemmin. Tässä on tärkeää muistaa etteivät jotkut profetiat välttämättä ole ristiriidassa, vaan Isä voi jakaa meille useista eri teemoista ja tilanteista, jotka sijoittuvat eri aikakausiin tai elämäntilanteisiin.
Ainakin minulle tämä kaikki on todella innostavaa!
Vaikka jotkut Jumalan lupaukset odottavatkin aikaansa toteutuakseen, silti monien kohdalla Jumala odottaa enää vain meidän yhteistyötämme. Kuten jaoin kirjoituksessani “Lupa Herätykselle on jo annettu,” niin meille on jo annettu lupa tavoitella kaikkia Jumalan lupauksia! Ne kuuluvat perintöömme Jumalan lapsina.
Meidän ei tarvitse aina olla odottamassa jotakin tulevaa aikaa hamassa tulevaisuudessa, koska olemme jo nyt liitettyinä yhteen Jeesukseen ja toisen Korinttilaiskirjeen 1:20 mukaan kaikki Jumalan lupaukset ovat Jeesuksessa Kristuksessa.
Rohkaisen siis suuresti itse kutakin meistä aloittamaan Raamatusta etsien Isän lupauksia, jotka puhuttelevat juuri meitä. Yksi Jumalan tapa näyttää meille vihreää valoa tietyn lupauksen toteutumiseksi, on kun jokin tietty lupaus pomppaa Raamatusta esiin erityisellä tavalla.
Löydettyämme parhaimmat lupaukset, alkakaamme rukouksessa julistamaan niitä elämäämme ja olosuhteisiin. Pukeutukaamme sellaiseen kiitollisuuteen perustuvaan asenteeseen, jossa omistamme nämä lupaukset itsellemme Jumalan lapsina!
Woooohoooooh!!
Seuraa vapautta!!