Mitä usko on?

Maailman ihmisille usko tarkoittaa usein faktuaalista mielipidettä jonkin asian olemassa olosta. Mielestäni tässä ollaan oikeilla jäljillä, mutta ajatuksessa jäädään vielä puolitiehen.

Elokuvissa, tarinoissa ja uskonnollisuudessa usko esitellään usein jotain, josta ei voisi missään tapauksessa olla mitään todenperäistä näyttöä tai muuten se ei enää olisikaan uskomista, antaen ymmärtää ettei uskolla olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Itse en ymmärrä tätä käsitystä. Mikäli jokin on totta, niin siitä täytyy olla tarjottavissa jotain todellista näyttöä.

Jotkut näkevät uskon vastakohtana järjelle tai älykkyydelle, tarkoittaen ettei älykkäillä ihmisillä voisi olla kykyä uskoa jolloin uskosta tulisi ikään kuin vähä-älyisten tai vilkkaan mielikuvituksen omaavien etuoikeus.
Tämänkaltaisen määritelmän hyväksyneet ihmiset, jotka suosivat ateistista maailmankuvaa, saattavat jopa ylpeillä ominaisuudellaan. Eivätkä he usko ( hmm… ) kenenkään näkymättömän todellisuuden todeksi hyväksyvän henkilön voivan osata ajatella älykkäästi.

Vaikka vilkas mielikuvitus voikin toimia auttavana tekijänä uskossa, niin se ei silti vielä itsessään ole uskoa. Mielikuvitus on sielun ominaisuuspiirre, jonka ylikorostaminen ei vielä ole sama asia kuin uskon kasvattaminen. Se tekisi meistä lähinnä vain sielullisen. Pidän mielikuvitusta ikään kuin materiaalia tuottavana tehtaana - tarjoamalla ideoita - jota usko kykenee hyödyntämään.

Laitan tässä kirjoituksessa sivuun luonnollisen uskon, joka löytyy jokaiselta maailman ihmiseltä. Tätä on esimerkiksi hyväksyä auringon nousevan seuraavanakin päivänä tai odottaa istumiseksi tarkoitetun tuolin todennäköisimmin kannattelevan istujaa.
Keskityn Jumalalta tulevaan uskoon, jonka kuvailen yksinkertaisimmillaan näin:

Usko on Jumalalta saatu yliluonnollinen ominaisuus,
joka antaa ihmiselle kyvyn murtautua luonnollisten aistiensa
( näkö, kuulo, tunto, haju, maku ) läpi ja operoida niiden ulkopuolella.

Raamattu ilmaisee saman asian näin:

“Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”
Hepr. 11:1 (1933/-38)

Kiinnitäpä Raamattua lukiessasi huomiota siihen kuinka usein käsite “varmuus” esiintyy. Tulet huomaamaan Raamatun puhuttelevan uskosta asiana, mikä on luonteeltaan varmuutta johonkin, ennemmin kuin epätietoisuutta jostakin.

Uskon alkuperä

Uskon lähde kumpuaa kirjaimellisesti Jeesukselta:

“…juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen,”
Hepr. 12:1-2 (1933/-38)

Viettäessämme aikaa Jumalan seurassa asianmukaisilla keinoilla - Raamattua lukemalla, rukoilemalla ja ylistämällä - uskominen alkaa syntymään meissä aivan itsestään ilman yrityksiämme tuottaa sitä itse. Se on yksinkertaisesti tuotos Jumalan kanssa vietetystä ajasta, jossa epätodennäköinen tai mahdoton alkaa vaikuttamaan luonnolliselta tai saavutettavissa olevalta.

Haluan tarkentaa näkeväni pelastavan uskon ja käytännön uskon kahtena eri asiana.
Kutsun pelastavaksi uskoksi Jumalalta saamaamme lahjaa uskoa Evankeliumiin, Jeesukseen Kristukseen Pelastajanamme & Herranamme ja Hänen täytettyyn ristintyöhönsä, jonka jälkeen pidän käytännön uskoa erillisenä prosessinomaisena ominaisuutena, jolla on syntyvaihe, kasvuvaihe ja kypsäksi tullut vaihe. Tähän liittyy Jumalan erityiset lupaukset ja kyky operoida Hänen todellisuudessaan.

Mikäli sekoitamme nämä uskonmuodot toisiinsa, saatamme kaatua tekemään uskosta ja pelastuksesta suoritteen. Silloin määrittäisimme pelastuksemme sen perusteella kuinka hyvin pärjäämme arkielämässämme ja hengellisessä elämässämme.
Olen nähnyt joidenkin kokevan uskonkriisejä olisivatko enää edes pelastuneita elleivät puhuisi kielillä, näkisi parantumisihmeitä tai saavuttaisi tiettyjä asioita. Näiden kriisien välttämiseksi on keksitty lohduttavia selityksiä ettei Jumalalla mukamas olisi vilpitöntä halua parantaa tai auttaa kaikkia ihmisiä ja kuulemma vain harvat olisivat tarkoitettu puhumaan kielillä.
Nämä selitykset kuitenkin laskevat Jumalan kuvaa ihmisten silmissä heitä rakastavana Isänään. Lisäksi ne ylläpitävät käsityksiä pelastuksesta perustuvan omaan onnistumiseensa tai olosuhteisiinsa Jeesuksen ristintyön sijasta. Lopuksi ne vielä riistävät ihmisiltä Jumalan lupaukset, jotka tulevat esiin hengellisen kasvun myötä.

Mistä usko koostuu?

Raamatun kuvaama usko koostuu kolmesta osasta: ymmärryksessä (ilmestyksessä), rakkaudessa ja teoissa.

“Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”
Hepr. 11:3 (1933/-38)

“Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.”
Gal. 5:6 (1933/-38)

“Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.”
Jaak. 2:17 (1933/-38)

Yhden näiden poisjättäminen muuttaa uskomme kokonaan joksikin aivan muuksi.

Ilman ymmärrystä uskostamme tulee uskottelua. Käytöstä, jossa emme ole perillä siitä mitä teemme tai miten asiat edes toimivat, mutta pyrimme silti esiintymään aivan kuin ymmärtäisimme. Uskoon sisältyy asioiden ymmärtäminen. Se ei vain noudata maailman tai valtaväestön kaltaista tapaa ymmärtää asioita vaan Jumalan mukaista ajattelutapaa ja johtopäätöksien tekemistä.

Ilman rakkautta siitä tulee uskontoa. Eli muotoa ilman sisältöä tai voimaa. Jumalan kohtaaminen tulemalla Hänen rakastamakseen kasvattaa luonnollisesti uskoamme. Myös meidän uskomme tulisi olla luonteeltaan rakastavaa, armollista ja empaattista.

Ilman pyrkimystä tekoihin siitä tulee itsepetosta. Mistä tahansa aiheesta 100% oikeassa oleva henkilö, joka ei kuitenkaan koskaan sovella tietoaan minkäänlaiseen käytäntöön, ei eroa henkilöstä, joka ei muutenkaan tietäisi samasta asiasta mitään. Vaikka uskomme ollessa vasta syntyvaiheessa siitä ei näykään vielä paljoa, niin meidän tulisi silti ravita uskoamme kasvattaaksemme sitä harjoittelemalla ottamaan käytännön askelia.

Mihin usko sijoittuu?

Raamatullisen ihmiskuvan mukaan ihminen koostuu kehosta, sielusta ja hengestä.

Aikaisemmin mainitsemani luonnolliset aistit - näkö, kuulo, tunto, haju ja maku - ovat kokonaan kehoon sijoittuvia ominaisuuksia.

Ominaisuudet kuten järki, tunteet, tahto ja mielikuvitus sijoittuvat sielun alueelle.

Minulle usko on kokonaan omassa kategoriassaan. Usko sijoittuu henkemme alueelle.

Koska sielun ominaisuudet, kuten tunteiden ilmaisu ja järjellä rakennettu puhe, toteutuvat kehon kautta, myös usko voi vaikuttaa esiin tullessaan sielun ominaisuuksien kautta.
Sielun ominaisuudet eivät itsessään ole vielä uskoa. Tarkoitan, että mitä enemmän onnistuisin kasvattamaan vaikkapa tunteitani tai älykkyyttäni, niin se ei olisi sama asia kuin uskoni kasvattaminen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan usko on hengen ominaisuus, joka voidaan sijoittaa tai ikään kuin kohdentaa johonkin. Kuvaan sitä näin:

Usko on samaa tai yhtä mieltä olemista jonkun/jonkin kanssa.

Tekemällä yhteistyötä Jumalan kanssa Hänen jakamiensa sanojen, tai tämänhetkisen toiminnan kanssa, tämä “uskoksi”, kutsumamme ominaisuus tulee olemaan puhtaimmillaan.

Ollessamme yhtä mieltä luonnollisen todellisuuden kanssa, uskomme muuttuu epäuskoksi. Epäusko ei todellisuudessa ole uskon puutetta vaan pikemminkin voimakasta uskoa muuhun kuin siihen mitä Jumala sanoo tai tekee.

Erehtyessämme olemaan samaa mieltä Sielunvihollisen kanssa, uskomme muuttuu peloksi. Pelko on voimakasta uskoa täysin väärään todellisuuteen. Se on uskomista Vihollisen ja pimeyden todellisuuteen, tämän valheisiin tai puutteellisiin puolitiehen jääneisiin totuuksiin.
Jeesuksen ristintyön vuoksi Vihollinen on voimaton siinä mielessä, ettei sillä itsellään ole enää mitään laillisia valtuuksia toimia. Tämän vuoksi se tarvitseekin jotakuta, joka jakaisi sille omia valtuuksiaan. Onnistuakseen tässä Vihollinen pyrkii aina etsimään käsiinsä kaikista eniten valtuuksia omaavan henkilön saadakseen tämän uskomaan tarkoitusperiinsä.
Vihollinen ei ikinä saa Jumalalta lupaa toteuttaa tahtoaan elämässämme, joten se pyrkii saamaan luvan jonosta seuraavalta, joka on vastuussa elämästämme: meidät. Vihollinen teki tämän Adamin kohdalla Edenin puutarhassa ja pyrkii samaan tänäkin päivänä. Se on Vihollisen ainoa keino operoida.
En usko kenenkään terveessä sielun- ja mielenvoimissa antavan Viholliselle hyväksyntää omasta elämästään ja Vihollinenkin tietää ettei onnistuisi tässä. Siksi se tulekaan kysymään lupaa suoraan vaan ennemminkin pyrkii pettämään meitä kaikenlaisilla valheilla ja manipulointiyrityksillä saadakseen meidät luovuttamaan sille valtaa tajuamattamme sitä.

Usko toimii siltana tuodakseen luonnolliseen todellisuuteen - maan päälle - jotakin mistä tahansa todellisuudesta johon usko sijoitetaan. Vapautamme ja tuomme esiin sen maailman todellisuutta, johon olemme uskomme asettaneet. Juuri siksi Jeesus ohjasi meidät tekemään aina yhteistyötä Isän Jumalan kanssa:

“Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;”
Matt. 6:9-10 (1933/-38)

Koko hengellisen elämän ja kasvun ajan harjoittelemme irtaantumaan luonnollisen todellisuuden vaatimista rajoitteista ja irtisanoutumaan Viholliselle tajuamattamme luovuttaneesta vallasta itseämme ja elämäämme kohtaan, jotta oppisimme tekemään enemmän ja enemmän yhteistyötä Isän Jumalan kanssa. Näin toteutuu Jeesuksen asettama: “Maan päällä niin kuin Taivaassa.”

Seuraa vapautta!!