Levosta käsin toimiminen

Vastakohta suorituskeskeisyydelle on toimia levosta käsin. Siinä missä suorituskeskeisyydessä pyritään yltämään tiettyyn standardiin ennen kuin voidaan olla onnellisia, niin levosta käsin toimiminen on uskomusta olevansa sisäisesti jo odotetussa standardissa: nyt oma toimintansa vain tuo sen myös esiin.

Suorituskeskeisyys pyörii ajatuksen “kuinka paljon teen” ympärillä, siinä missä levosta toimiminen katsoo asioita “tee tai älä tee” linssien kautta.

Meille uskoville levosta käsin toimiminen tarkoittaa operoimista Jumalan armosta käsin.

Melko yleinen kohtaamani ilmiö Jumalan seurakunnassa on ollut tämä käsitys “tehdä Jumalalle”. Ajatus kuulostaa jalolta: “Tehdään paljon Jumalalle! Voitetaan koko maailma Jeesukselle! Palvellaan paljon Jumalaa useissa seurakuntamuodoissa ruokkimalla köyhät ja evankelioimalla koko maailma!”

Minulla ei ole mitään yllä olevia ajatuksia vastaan. Pidän vain tärkeänä niiden tekemistä Jeesuksen asettaman esimerkin ja toimintamallin mukaan.

Nuorempana käsitys “tee Jumalalle” ajoi ainakin minut - ja useita tapaamiani ihmisiä - loppuun palamiseen. Voin myöntää saaneeni aikaan paljon enemmän kuin osasin koskaan uskoa kykeneväni, mutta samalla se johti hajoamiseeni:

“Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?”
Matt. 16:26 (1933/38)

Vasta palattuani loppuun aloin kuunnella Jumalaa Hänen alkaessa opettamaan minulle toimintamallistaan: “tee Jumalan kanssa”.

Tänä päivänä en lähesty yhtäkään tilannetta ajatuksella mitä tai kuinka paljon tekisin Jumalalle, vaan mitä ikinä teenkään, niin se on laatuaikaa minun ja Isäni kanssa.

Kaduille mennessäni en yritä evankelioida ihmisiä vaan pikemminkin vietän laatuaikaa Taivaallisen Isäni kanssa. Laatuaikani Hänen kanssaan vain sattuu sillä hetkellä näyttämään evankeliumin ja oman uskoontulotodistukseni jakamisena ihmisille. Teen oman osani samalla kun Isä tekee omansa, mitä Hän sitten tekeekään. Voin sanoa nähneeni melko kiinnostavia asioita. Teemme Jumalan kanssa yhteistyötä yhteistyökumppaneina jossa Hän silti pysyy Jumalana ja minä Hänen palvelijanaan.

Samoin rukoillessani jonkun puolesta jakamalla tiedon sanoja tai profetiaa. Se on laatuaikaa Isäni kanssa joka vain näyttää sillä hetkellä profetaalisuudelta. Minulle se on suhteenmuotoa jossa me - Isä ja minä - käsittelemme tuon henkilön tilannetta minun jakamalla mitä Isä haluaa kertoa samalla kun Hän ohjaa minua jakamaan viestin oikealla tavalla.

Sama periaate pätee käydessäni salilla, kahvilla, katsoessani elokuvia, tehdessäni ruokaa, tavatessani ihmisiä, tai tehdessäni ylipäätään mitään elämässäni. En näe hetkiä jolloin en olisi Hänen kanssaan, tai tilanteita jolloin olisin enemmän tai vähemmän Isän kanssa. Tietoisuuteni Hänestä (my awareness of Him) saattaa vain joskus vaihdella mutta se on kokonaan eri asia.

Tämä levosta käsin toimiminen tarkoittaa suhteesta käsin toimimista. Jumala on valinnut toimivansa kaikessa suhteiden tai ihmissuhteiden periaatteen mukaan.
Luodessaan ihmisen Jumala halusi Hänellä ja ihmisellä olevan keskenään suhde ja kumppanuus. Tuon suhteen rikkoutuessa syntiinlankeemuksessa Jumala tuli maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa korjatakseen tuon suhteen. Jeesuksen maanpäällisen palvelutyön aikana Hän muodosti opetuslastensa kanssa ensin ihmissuhteen ja alkoi vasta sen jälkeen opettaa, valtuuttaa ja kasvattaa heitä.

Uskoontulokin tarkoittaa henkilön päättävän ihmissuhteensa synnin kanssa voidakseen solmia suhteen Jeesuksen kanssa. Jeesus opetuslapseuttaa tänäkin päivänä meitä samalla tavalla kuin ollessaan maan päällä: Hän solmii kanssamme ensin suhteen ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Olen saanut paljon enemmän rukousvastauksia ja nähnyt ihmeellisempiä Jumalan ihmeitä sen jälkeen kun vaihdoin periaatteeseen “teen Jumalan kanssa.”

Se että Jumala toimii ja tekee keskuudessamme ihmeellisiä asioita silloinkin vaikka noudatamme suorituskeskeistä “tee Jumalalle” periaatetta, se ei ole todiste siitä kuinka hyvää työtä tekisimme, vaan kertoo enemmänkin Jumalan luonteesta kuinka Hän pysyy uskollisena silloinkin kun me emme olisi:

“…jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.”
2. Tim. 2:13 (1933/38)

Suorituskeskeisyyteen harjaantuneen mielen saattaa olla vaikea ymmärtää näitä ajatuksia koska tämä yhdistää levon laiskuuteen tai passiivisuuteen: siihen ettei tehtäisi mitään. Tämä on ehkä yleisin aihe jossa ihmiset hämmentyvät yrittäessään tasapainottaa ajatuksia siitä “ettemme pelastu teoista vaan yksin uskosta” ja “usko ilman tekoja on kuollut”.

Vaikuttaa ristiriitaiselta mutta todellisuudessa suorituskeskeisyys ja tekeminen eivät tarkoita yhtä ja samaa asiaa.

Minua tässä prosessissa on auttanut vertauskuva kulhosta nimeltä “Teot”. Minä olen tuo kulho ja voin nyt valita täyttää tuon kulhon “Levolla” vai “Suorittamisella”.

Tapahtuvatko tekoni ja toimintani levosta vai suorituskeskeisyydestä käsin?

Pysy vapaana!