Henkien erottaminen: Valkotasapaino
Opiskelin alun perin media-alaa valmistuen Media-assistentiksi. Koulutukseeni kuului myös valokuvaus. Vaikka nykyisten älypuhelimien kamerat ovatkin tavattoman kehittyneitä, nautin silti laadukkaista kuvista, joita saadaan aikaan vain kunnon järjestelmäkameralla.
Jokainen hiukan biologiaan tutustunut tietää kameroiden toimivan kuten silmämme. Emme kuitenkaan varsinaisesti näe silmillämme vaan aivoillamme. Silmät tarjoavat tarvittavan informaation, jonka aivomme lopulta tuottavat päässämme ymmärrettäväksi kuvaksi esiintyen näkönämme. Tässä prosessissa aivomme joutuvat myös korjaavat paljon näkemäämme kuten syvyyttä ja värejä. Toisin kuin meillä ihmisillä, kameroilla ei ole omia aivoja vaan kuvaajan tarvitsee itse korvata aivojen rooli. Kamera ei ymmärrä vihreän olevan vihreää tai oranssin olevan oranssia, eikä se edes tiedä mitä värit ovat.
Kun nykyaikaisia järjestelmäkameroita kehiteltiin, haluttiin rakentaa mahdollisimman yksinkertainen keino kameran väritoimintojen säätelylle. Sen sijaan, että jokainen väri olisi pitänyt säätää erikseen, joku fiksu keksi Valkotasapainon.
Valkotasapaino on keino kertoa kameralle ainoastaan mikä on valkoista, jonka perusteella kamera kykenee määrittämään kaikki muutkin värit. Mikäli kameralle kuitenkin valitsee uskotella vaikkapa sinisen olevan valkoista, niin kamera määrittää sen perusteella värit aivan toisenlaisiksi. Ominaisuutta voidaan käyttää eri olosuhteissa värien korjaamiseen, mutta myös erilaisiin taiteellisiin tarkoituksiin.
Näen Valkotasapainon toimintaperiaatteessa suuren yhteyden meidän ihmisten kykyyn arvioida elämäntilanteita erotellessamme asioita toisistaan. Tämän yhteydessä näen sen vaikutuksen myös siihen mitä tulee yhdeksästä armolahjasta tunnettuun henkien erottamisen armolahjaan:
“Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.”
1. Kor. 12:8-10 (1933/-38)
Henkien erottamisen armolahja on kyky tai ominaisuus tunnistaa hengellistä todellisuutta, eri henkiä ja niiden sisäistä tilaa & motiiveja. Tämä sisältää Jumalan Pyhän Hengen lisäksi enkelien, pahojen henkien tai yksittäisten ihmisten hengen/sydämen tilan tai olosuhteiden vallitsevan ilmapiirin tunnistamisen.
Mitä profetaalisiin lahjoihin tulee niin henkien erottamisen armolahjaa voi ehdottomasti pitää yhtenä profetaalisista lahjoista. Etenkin profetaaliset lahjat ovat vahvassa yhteydessä käyttäjänsä oman sydämen tilan ja kypsyyden kanssa. Tämä tarkoittaa meidän kehittyvän lahjoissa parhaiten panostamalla hengelliseen kypsyyteen ja Kristuksen kaltaisuuteen:
“…mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.”
Hepr. 5:14 (1933/-38)
Yleisin käsitys henkien erottamisen armolahjasta on, että siinä operoiminen koettaisiin aina tunnekokemuksena. Vaikka tämä on lahjan yksi taso, niin todellisuudessa se toimii laajemmin. Itseasiassa kypsimmillään lahja tekee usein yhteistyössä Viisauden armolahjan kanssa. Se tarjoaa kyvyn kyetä punnitsemaan hengellisiä, yliluonnollisia ja tavallisiakin arkielämän olosuhteita ja tilanteita.
Lahjan määritelmä ei lepää vain yliluonnollisuuden arvioinnissa vaan hengellisyyden. Omasta maailmasta oppimastamme ajattelutavasta johtuen kuvittelemme helposti ettei tavallisella arkielämällä olisi mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Muistakaamme, että tullessaan maailmaan ja eläessään tavallista ihmiselämää Jeesus oli hengellisempi kuin kukaan muu meistä.
Yksi keino kasvaa henkien erottamisen yliluonnollisessa puolessa on opetella arvioimaan elämän tavanomaisia asioita Jumalan tahdon mukaisesti:
“Jos ette usko, kun minä (Jeesus) puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?”
Joh. 3:12 (1933/-38)“Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea *tuomio."
Joh. 7:24 (1933/-38)
(*Tuomitsemisesta puhuessaan Jeesus tarkoittaa johtopäätöksien tekemistä.)
Oli kyseessä sitten tavallinen kyky tehdä tilannearviointeja tai henkien erottamisen yliluonnollinen puoli, niiden luotettavuus noudattavat samanlaista periaatetta kameroiden Valkotasapainon kanssa. Arvioimme oikeaa & väärää, tervettä & epätervettä, olosuhteita ja ihmisten motiiveja oman arvomaailmamme mukaan.
Ennen uudestisyntymäämme elimme enemmän tai vähemmän itsekeskeisyydessä. Määritämme hyvän ja pahan alkeellisimmillamme luonnollisten aistiemme mukaan sen perusteella miltä asiat tuntuvat meistä: hyvältä tuntuvien asioiden on oltava hyvää ja pahalta tuntuvien täytyy olla pahaa. Tämän mukaan terveelliset elämäntavat olisivat pahasta ja jokaisella meitä imartelevalla henkilöllä olisi puhtaat motiivit. Moiseen erottelukykyyn luottaminen tekee meistä helposti avoimia petokselle ja manipuloinnille.
Uudestisyntyneinä uskovina voimme olla joko itsekeskeisiä tai Jeesuskeskeisiä. Isä Jumala on kutsunut meidät Jeesuskeskeiseen elämäntyyliin, jossa Hänet huomiomme ja motiiviemme keskipisteeksi. Tämä tapahtuu viettämällä aikaa Jumalan kanssa rukouksen, ylistyksen tai Raamatun sanan lukemisen muodossa. Tätä Jeesus tarkoitti puhuessaan “pysymisenä Hänessä”:
“Pysykää minussa (Jeesuksessa), niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.”
Joh. 15:4 (1933/-38)
Huomiomme ollessa Jeesuksessa ja sitä mukaan Hänen täytetyssä ristintyössään, Evankeliumissa ja siinä millainen Jumala on todellisuudessa henkilönä, niin Valkotasapainon kaltaisesti muutkin olemuksemme osa-alueet asettuvat oikeille paikoilleen ja hengellinen näkökykymme selkenee.
Jakaakseni muutamia esimerkkejä kuinka Valkotasapainomme voi olla vinossa:
Esimerkki yksi:
Jotkut uskovat ovat vannoutuneet seuraamaan tiettyä kristillistä suuntausta. Tehdessään tietystä suuntauksesta mallin koko kristillisyydelle, he arvioivat ja tulkitsevat muiden suuntauksien kristittyjä parhaimmassa tapauksessa itseään vähemmän hengellisiksi tai pahimmassa tapauksessa eksyneinä ja vääräoppisina.
Olen saanut kuulla eri suuntauksia edustavilta kristityiltä itsestäni edustavani joko konservatiivista, liberalistista tai karismaattista kristillisyyttä. En kuitenkaan ole koskaan tähdännyt mihinkään näistä kolmesta vaan pyrin keskittymään Jeesukseen ja mallintamaan Hänen antamaansa esimerkkiään.
Arvioidessamme meidän tulisi suodattaa kaikki Raamatun sanan ja Jeesuksen esimerkin lävitse, eikä Raamattua ja Jeesuksen esimerkkiä lempi suuntauksemme läpi.
Esimerkki kaksi:
Jumalakuvamme värittää paljon arviointikykyämme siitä minkä näemme olevan Jumalasta ja minkä ei. Sikäli minua ei yllätä jos Jumalan tuomitsevana isänä pitävä näkökulma kertoo näkevänsä unia ja näkyjä Jumalan tuomioista onnettomuuksina ja sairauksina syntisille vain antaakseen heille opetuksen. Samalla tavalla minua ei yllätä liian paljon pahoista hengistä kiinnostuneen näkökulman näkevän ja kokevan niitä koko ajan ja kaikkialla.
Vastakkaisessa ääripäässä on mielikuva Jumalasta isänä, jonka olemassa olo perustuisi vain meidän tyytyväisyytemme palvelemiseen. Tämä näkökulma arvioi vääräksi useat luonnolliseen hengelliseen kasvuun kuuluvat periaatteet, kuten syntien tunnustamisen, parannuksen teon, vastuun ottamisen teoistaan ja velvollisuuden ajatella itsensä lisäksi myös muiden hyvinvointia.
Mikäli tietystä ääripäästä tehdään oikean standardi, asettamalla se Valkotasapainoksi, niin vastakkainen ääripää nähdään vääränä.
Esimerkki kolme:
Olen tavannut uskovia, jotka ajattelevat joko itseään tai jotain tiettyä henkilöä Apostolina tai Profeettana. Joissakin havaitsemissani tapauksissa nämä henkilöt ovat omasta mielestäni kuitenkin olleet kutsultaan lähempänä Evankelistoja. Koska nämä uskovat ovat rakentaneet mielikuvansa näistä palveluviroista asettamalla Valkotasapainonsa joko itseensä tai näihin tiettyihin henkilöihin, niin tämän perusteella he määrittävät muiden kohtaamiensa ihmisten kutsumukset joksikin aivan muuksi.
Parhaimpia tapoja tunnistaa jonkun palveluvirka on kuitenkin aloittaa säilyttämällä objektiivinen asenne. Henkilöön tutustumalla ja tätä kuuntelemalla selviää millaisista aiheista hän on kiinnostunut ja seurata tämän tuottamia tuloksia.
Opetelkaamme siis ottamaan erinomaisia kuvia säätämällä Valkotasapainomme siihen mikä on oikeasti valkoista, Jeesukseen:
“Totinen valkeus (Jeesus), joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.”
Joh. 1:9 (1933/-38)
En väitä sen tapahtuvan nopeasti tai helposti, mutta on totta, että asettaessamme Jeesuksen huomiomme ensimmäiseksi keskipisteeksi, näkökykymme, lahjamme, tunteemme, ajatuksemme ja kaikki muu elämässämme seuraavat perässä:
“Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta (Jeesusta) kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”
2. Kor. 3:18 (1933/-38)
Seuraa vapautta!!